Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
272812345
6789101112
13141516171819
20212223242526
272829303112

Subscribe RSS

 Otetaanpa uusiksi!
02.01.2009 18:11 | riitu

   Onnistuin poistamaan/tuhoamaan aikaisemmin alottamani kirjoitukset,niin ei auta muu kuin alottaa alusta.Periksi ei pidä heti antaa ja luovuttaa liian helposti.Eihän elämä muutenkaan tarjoa kovin helppoja ratkaisuja,ei ainakaan kovin usein.

   Kerron ensin vähän historiaa,mutta täytyy tehdä se pienissä osissa ja päivittää usein jos sillä lailla tämä juttu onnistuisi.Kirjoitustaito ja muutkaan taidot kun eivät oikein pelitä kunnolla,mutta yritän kumminkin.Jatkoa seuraa lähiaikoina siitä kuinka minusta tuli minä,tällainen vähän puutteellinen,mutta tällä hetkellä kohtalaisen tyytyväinen elämääni kaikesta huolimatta.

Synnyin 60+ vuotta sitten kymmenlapsisen pienviljelijäkodin esikoistyttäreksi. Jälkeeni syntyi viisi poikaa perä perää ja vielä neljä siskoa lisää.Elämä senaikaisessa maailmassa oli täysin erilaista kuin nyt.Lapsia oli paljon lähes joka  savussa.Itse jouduin/sain ottaa vastuuta nuoremmista sisaruksista.Täytyi ratkoa riitoja,niistää nenää ja vähän muutakin,puhaltaa pipiä pois, vähän kaikenlaista,mitä vastaan tuli.Ei se silloin aina mukavalta tuntunut,mutta aikuisena ja varsinkin tämän uuden elämän alkumetreillä sille osas antaa arvon,että oli ollut niin sopeuttava lapsuus.Oli oppinut ottamaan vastuuta toisista,ja ennenkaikkea omista valinnoistaan se oli tarpeen silloin, kun elämä alkoi lähes alkutekijöistään,iski aivoinfarkti ja-verenvuoto(avh).Se tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta.Siitä taas myöhemmin.En kumminkaan aijo kirjoittaa tästä sairas, ja valitusvirttä,mtta jotain,jos joku tähän juttuun sairastunut saisi uskoa elämäänsä.Aika avuttomasta tilateestakin pääsee eteenpäin kärsivällisyydellä ja sitkeydellä,mutta jatkan siitä taas vähän myöhemmin. Muuten AVH-laisilla on aivan asialliset keskustelusivut osotteessa  avh.palaios.com   Kannattaa käydä katsomassa,jos asia on itselle tai läheiselle ajankohtainen.

 

   Lapsuudesta jo tulikin oleellisin.Kun tulin kouluikään,niin tuntui että minulla on nyt "ommaa aikaa",olinhan koulussa monta tuntia päivässä.Sain sitten opsikella muutaman vuoden lisää ja koulu ei ollutkaan omilla nurkilla,vaan asuin opiskelupaikkakunnalla.Oli hirveä ikävä sisaruksia ja sitä meteliä ja kolttosten tekoa.Olin mennyt "poikana poikien joukossa",koska lähistöllä oli myös poikavoittoisia perheitä.Meno oli tosi raisua.Aikanaan alkoivat tanssit ja muut nuorten riennot ja menot kiinnostaa.Eipä aikaakaan,kun kohtasin myös tulevan puolisoni ja menimme nuorena naimisiin.Lapsetkin syntyivät kun olimme vielä itsekkin kakaroita.Saimme kyllä vielä aikuisemmalla ikää lisää.Töitä paiskittiin,lapset kasvoivat ja lähtivät opiskelemaan,valmistuivat aikanaan.Saivat työpaikat ja perustivat omat perheensä.Äidillä oli ikävä heitä,mutta uskalsi kuitenkin katkaista napanuoran.Olivathan he saaneet siivet kotoa, lentämään täytyy jokaisen opetella itse ja uskoa,että siivet kantaa.Elämä oli hyvässä mallissa,mutta sitten tulikin totaalinenen toppi pitkäksi aikaa.

   Oikeastaan olen rikas,sainhan uuden alun ja elämän.Elämä pysähtyi kerralla pitkäksi aikaa.Sanon niitä ensimmäisiä viikkoja ja kuukausia unielämäksi.Mistään ei ollut kipeä,ei pelottanut mikään,ei ensin edes  tajunnut kunnolla mitä oli tapahtunut.Vähitellen tajunnantaso kasvoi ja asiat alkoivat valjeta.Raajat liikkuivat ja jalatkin kantoivat,mutta pystyssä ei pysynyt.Tasapaino tipo tiessään.Motoriikka n.yksivuotiaan tasolla.Kun opetteli syömään,niin lusikka meni korvaan,nenään,poskeen,mutta harvemmin suuhun ja ruokaa jäi lautasen vasemmalle puoliskolle.Oppihan käsi viimein oikean reitin suuhun.Pukeminen oli kans oma juttunsa,vaattet nurinpäin,kengät aina menossa vääriin jalkoihin.Tuntoaisti sanoi että nyt ei ole oikein.Lukemaan ja kirjoittamaan oppiminen oli työlästä.Onneksi uskoin lapsen tavoin ne neuropsykologini sanat,kun hän sanoi että opit asiat uudelleen aivan samoin kuin pieni lapsi opettelee.Toistoja,toistoja niin kauan,että uudet viestiradat syntyvät aivoihin.Kyllä ne aivoista lähtevät käskyt vähitellen menevät perille.Omat ongelmani kun olivat enemmän neurologisia.Oli necklettiä,hahmottamishäiriötä,ajasta ja suunnista ei tietoakaan.Kellon opettelu oli kamalaa,kun aivoilla ei ollut vasenta puolta ,niin vaikka silmät näkivät molemmat viisarit,niin aivot eivät "nähneet" vasenta viisaria.Alkoihan se molempien puoliskojen yhteistyö vähitellen,aikaa kului,mutta tuli myös onnistumisia.

   Läheisten tuki on ollut ja on edelleen tosi tärkeää.Tuskin tähän asti olisin palautunutkaan ellei varsinkin puolisoni oli jaksanut "potkia"eteenpäin.Työntänyt ylämäessä ja jarruttanut alamäessä.Yhtä vuoristorataa elämä on, ja vuoristoradalla se ei ole yksitoikkoista.

   Tästä taitaa kumminkin tulla sairaskertomus,mutta ruikuttaa en vieläkään aijo.Kuten tuolla foorumissa kerroin,niin taas mentiin hiukan takaperin.Meni "pakki päälle,vaikka ainakin kolmosella jo ajettiin".Olen aina tiennyt olevani sähisevä,rätisevä ja kiukkuinen akka,mutta nyt taisi palaa osa käämeistäkin.Tuli niin voimakkaita sähkönpurkauksia,ettei niitä meinattu saada millään maadoitettua.Ensin koti ja kalusteet näyttivät salmiakkikuviolta ja kun sitä katseli,niin kaikki alkoi näkyä kahtena tai kolmiulotteisena.Junttura kun olen,niin eihän siinä mihinkään lähdetty,vasta seuraavana päivänä,kun ei mikään enää pysynyt paikallaan.Tiedän kyllä,että heti pitäs lähteä,mutta tollo,mikä tollo.Loppujen lopuksi asiassa kävi hyvin.Pään kuvauksissa ei ihmeellistä,mutta neuroteholla löytyi kuitenkin jotain uutta, jonka kanssa voi elää kunhan siihen taas tutustuu.Toivottavasti näin.Pantiin asiaa leikiksikin, kun sanoin lääkärinkierrolla että näen puolitoista tohtoria,niin lekuri meinas että sehän hyvä,kun heistä on niin puutetta,saadaan sillä nopeasti lisää.Asia oli kyllä tarpeeksi vakava,muttei se itkemällä parane.Eteenpäin vaan kuin mummu sumuun.Nyt olis hyvät hiihtokelit,mutta täytyy olla tässä hissukseen pari kuukautta.Ehkä sitten jo lapin keväthangille kykenee.Se lapinhulluus vaivaa aina keväisin,eikä siihen oikein asperiini auta.Omassa kotipitäjässä on kyllä hyvät hiihtomahdollisuudet,mutta pohjoisessa on ihmisillä suu korvissa,tietenkin ,kun lomalla ollaan.Hyväntuulisuus tarttuu kaukana kotoa ja kun palaa reissulta,niin koti tuntuu taas tosi ihanalta

 

   12.2.09.

Nyt on ollut pari oikein aurinkoista ulkoilupäivää.Uusi lumi hohtaa valkoisena ja kutsuu ulos.Tuli hiihdettyä,mutta dementiahiihtoa(sauvakävelyä).Vähän vintturaa menoa,mutta eteenpäin kuitenkin menin.Olo on jo paljon varmempaa ja tahtoa yrittää eteenpäin riittää,ainakin vielä.Kevättä ja kesää kohti on ilo kulkea.Teitä kohtalotovereita on täällä muutama ja kaikilla on vankka usko huomiseen ja elämänilo  tallessa.Tutkimuksen mukaan myönteinen asenne auttaakin toipumisessa.Pidetään vaan  "häntä pystyssä vaikka hakaneulalla",tapaamme sanoa yhden kohtalotoverin kanssa aina kun näemme tai soittelemme. Nyt on taas Ystävänpäivä tulossa,oikein iloista ystävänpäivää itse kullekkin,ja muistetaan oma iskulauseemme "Älä jää yksin,älä jätä yksin".Eiku taas eteenpäin toinen toistamme tukien.

 

    17.2.09

 

Oltiin eilen uuden yhdistyksen kuukausikokouksessa.Oli aivan mukava tutustua uusiin,erilaisiin ihmisiin.Aivan ihanaa oli tavata sairaala/huonetoveri niiltä alkuajoilta.Elämä on vienyt eteenpäin molempia, takaiskuista huolimatta.Tämä yhdistys tuntuu tosi tomivalta,ainakin toimintakertomuksesta päätellen.Kirjeenvaihto,jota olemme käyneet puh.johtajan kanssa on ollut asiallista ja tiedottavaa. Entisessä yhdistyksessä oili ihan hyvä meininki,mutta meitä on siinä niin vähän,alle kymmenen,niin toimintakin on sen mukaista.Tuossa uudessa yhd.ssä oli puhetta siitäkin  kuinka tärkeää on kirjoittaa asioita,säilyy se taito ja jopa paraneekin.Siksikin tää kirjottelu on vähän puuta heinää,koska nyt harjoitellaan. Täytyy tehdä näin,koska käsin kirjottaminen on tosi hankalaa.Toki sitäkin harrastan,mutta mieluummin näin.Yksi sormi tekee työtä ja yhdeksän lepää lepää.Eikös se niin ole monessa työryhmässäkin,että "tekijät istuu,asiat lepää ja palkka juoksee".Näin ainakin sanottiin jokus ennenvanhaan.Saanhan minäkin tästä palkkani vaikka istun koneella ja kirjoitan  Kirjottaminen varmistuu,eikä tarvii enää niin paljon kumittaa että sais sanottavasta ja  kiroitusvirheistä huolimatta selvää.Itserakasta,mutta hyvä minä!

 

  18.02.09

 No nyt se on sitten tavinen sää.Eilen pakkasta meidän paikalla 18 astetta ja naapuripitäjässä 26C.Nyt tänään aamulla 16 ja iltapäivällä 11 astetta ja aurinko paistaa siniseltä taivaalta."Käyp.katteeksi",kun ukkokulta lähti hiihtämään,eikä huoli vielä mua mukaansa.Täytyy tässä vaan olla pollotella hiljakseen. Kai se vielä tulee sekin aika että pääsee taas opettelemaan hiihtotasapainoa. Sukset tosin ovat aika liukkaat,mutta onhan mukana kaksi sauvaa. Hiihdossa saa yläkroppakin vahvistusta ja tällainen "suunnatokin" osaa mennä kunhan ei poikkea ladulta minnekkään. Jos niin käy,niin siinä onkin sitten sormi suussa mihinpäin suunnistaa. Kukaan ei tahdo uskoa,kuinka avuton ihminen voi olla,kun päällepäin ei näy isompia vaurioita, mutta huonomminkin voisi olla.  Aina ne suunnat,aika ja paikka jotenkin selviävät,kysyä kyllä täytyy turha usein.

 

  19.02.09

  Korjaus 17.02.09 kirjoituksessa olevaan virheeseen.--Puhuin pinestä yhdistyksestä,mutta ei se suinkaan ole pieni,vaan kerhomme on sitä(pieni).On hankala järjestää oikeastaan mitään,kun meiltä puuttuu eurot.Toimintaa on kuitenkin ollut ja toivottavasti se jatkuukin siinä mittakaavassa kun on mahdollista.Eihän mikään estä osallistumista useampaankin kerhoon,tietenkin omat kulunsa maksaen, jos jotain yhteistä järjestetään.Toivoisi myös yhdistyksen puolelta edes toimintakertomuksen/liiton tiedotteiden saamista.Toisen yhdistyksen toimintakertomuksen runko oli laadittu jo koko vuodelle.Tietenkin se elää jonkin verran,mutta pääpiirteet kuitenkin ovat olemassa.Täytyy nyt kattoa,kuinka tästä eteenpäin.

 

 25.02.09

   Yritän lisätä tähän yhden musiikkilinkin,joka kuvaa hyvin mun elettyä elämää.

http://www.youtube.com/watch?v=ZNavjwLmOPM    En osannut aktivoida sitä ja nuo kirjaimet pitäs kai olla pienellä,mutta hiiri kopioi sen näin.Tämä on kuitenkin Reijo Taipaleen kappale:  Olen saanut elää.Löytyy youtube.com , hakemalla Reijo Taipaleen nimellä. Tässä vielä toinen elämänmakuinen kappale. Elämän virta esittäjät Kari Tapio ja Reijo Taipale.

 

 01.03.09

   Puuta heinää,tottakin, mustalla huumorilla höystettynä.

Epätyypillisyyksien kasautuma, nimittäin  minä.---Ensimmäinen epätyypillisyys taitaa olla siinä kun olen tyttö,koska poikia syntyi pitkä rivi jälkeeni.No lapsena olen kuulemma ollut kova kiipeilemään.Kerrankin olin kiepauttanut isän selästä itseni lattialle,josta seurauksena käden murtuma,näin on kerrottu.Lääkäri oli sanonut että hyvin epätyypillinen tapaturma. Epätyypillistä myös, kun köyhän kodin tyttölapsi pääsi muutamaksi vuodeksi opiskelemaan.Se oli siihen aikaan sellaista.Sitten menin naimisiin nuorena,sekin epätyypillistä kun vielä ensimmäiset lasenikin syntyivät,kun olin itsekkin vielä melkein kakara.Sitten sain verenpainetaudin epätyypillisen nuorena sanoi lääkäri.Se oli jo alle kolmikymppisenä.Matkan varrella tapahtui paljon, kunnes taas alkaa epätyypillisyydet.Sain vielä aikuisella iällä lapsen, työvoiton, ja olin elämäni kunnossa.Jos maapallossa olis ollut rivat,niin olisin heitellyt sitä. Aikaa kului vuosia ja taas epätyypillisyydet alkoivat.Tuli  epätyypillinen aivohalvaus,sanoo lekuri.Tuli nimittäin sekä infarkti,että tihkuvuoto samaan syssyyn.Tuli paljon mm.neuropsykologisia vaurioita,jotka kuulemma nyt vuosikymmen jälkeen ovat korjautuneet epätyypillisen hyvin.Tarina jatkuu edelleen.On ollut erilaisia verenkiertohäiriöitä ja nyt metsästetään epätyypillistä epilepsiaa,mitähän sekin on?Tuntuu siltä etteivät nämä epätyypillisyydet lopu ikinä.Varmaan minusta tulee jossain vaiheessa epätyypillinen "hullu",ja sitten kun on kuoleman aika,niin sekin on varmaan epätyypillinen.Olen kurkkuani myöten täynnä sanaa epätyypillinen.Varmaan räjähdän jos joku vielä joskus määrittää jonkun asian epätyypilliseksi.Toinen sana ,itsestäänselvä,saa raivostumaan.Sitä käytettiin kans jossain vaiheessa liiankin kanssa kun mikään ei ollut itsestään selvää,vaan kaiken seviämisen kanssa täytyi tehdä töitä olan takaa.Tällä erää taas tällaista. Tulihan jälleen harjoiteltua kirjottamista.Kerta kerralta kirjaimet löytyvät paremmin, ja ajatus pysyy jollain lailla kasassa,hyvä niin!

 

 

   09.03.09.

   Taas on tapahtunut paljon,mutta nyt mukavia asioita.Yksi viidestä kummilapsesta kävi perheensä kanssa tervehtimässä,hauskoja muistoja siinä läpikäytiin.Muisteltiin mun odottettua aikuistumis ikää, juhlia jotka sain viettää männyn alla Lapissa yhdessä puolisoni kanssa Olin nimittäin karkumatkalla,koska en halua olla juhlinnan keskipisteessä,vaikka toisille kyllä järjestän tosi mielelläni juhlia.No,kotiin palatessa postin joukosta löytyi mm. pari merkillistä kirjettä jo ulkomuodoltaan.Jännittyneenä avasin ne ja toisessa oli pallomainen punainen tikkari.Olin aina sanonut,että varmaan viiskymppisenä aikuistun,niin toinen meinas,että nyt on sitten nuoruus ohi,eikä kehtaa enää tikkaria imeskellä.Tässä viimeinen mahdollisuus.Hyvä oivallus.

   Toisessa kirjekuoressa oli suurennuslasi ja Sisu aski,koska vanhetessa kuulemma niitä tarvitaan.Tämä edellinen oli kuin ennustus tulevasta.Siinä vaiheessa kun elämä muuttui täysin.Tarvittu on suurennuslasia ja Sisua monta,monta rasiaa noin kuvanollisesti.Eipä minusta aikuinen ole tullut vieläkään,jospa sitten satavuoitiaana tietää millainen on arvokas aikuinen.Nyt ainakin on ihan hyvä elää tällaisenä vähän hömppänänä,arvokkuus ei oikein istu minuun.

   Yksimukava asia on myös,kun lähdin mukaan SPR-n erilaisille kursseille.Jo syksyllä oli ystävä-ja tukihenkilö kurssi.Oli hyvä.Nyt istuttiin koko lauantaipäivä henkisen tuen peruskurssilla.Se todella tempaisi mukaansa,vaikka asia itsessään oli aika vaikea,mutta kun luennoitsijana oli Raimo Vakkuri,"parisuhde patoloki",niin ei aika tullut pitkäksi.Hänellä on sana hallussa ja uskaltaa panna itsensä täysillä likoon.Kurssi vielä jatkuu samoissa merkeissä ja saman kouluttajan kanssa.Oma elämäkin saa uutta näkökulmaa.Sanotaan,että aina sitä jotain hyötyy kun kotoansa hetkeksi lähtee,niin nytkin.Osaaotto oli runsas.Jopa yksi mieskin  oli uskaltautunut mukaan.Hatun nosto hänelle.Minusta ei ehkä ole tukihenkilöksi,mutta jos saisi lisää työkaluja oman elämäsä käsittelyyn.     Näistä SPR:n kursseista saatiin jopa todistus ja paljon työkaluja itsetutkikseluun ja ymmärrystä muita kohtaan.Se ensimmäinen kohtaaminen jonkin ikävän/mullistavan tapahtuman jälkeen on vaikeaa molemmille osapuolille.

 

  29.03.09.

   Kylläpä on ollut aurinkoisia vanhan ajan keväisiä talvipäiviä.Tuli kokeiltua hiihtämistäkin,mutta olihan se sellaista pingviini keikuttelua.Olen tuumaillut,että kun en osaa sanoa mitään fiksua ja vilmaattista,niin harjoittelen tätä kirjoittamista päiväkirjan omaisesti.Ei kuitenkaan tyyliin "rakas päiväkirja",sillä ne ajat ovat olleet ja menneet,muori-ikäinen akka kun olen.Toivottavasti hiihtotaito ja- tasapaino kehittyvät ja vahvistuvat sillä "Mua kutsuu Lappi taas,sen tenho yksin....ja Lapin luonto luo outoa taikaa,se on kaunis ja koskematon".....Täytyis pikkuhiljaa alkaa täytellä autoa,että päästään paanalle.Eipä tuo tauti taida taaskaan lähteä asperiinillä,eikä muillakaan myrkyillä, ennen kuin reissu on tehty, käy sitten kuinka käy,Elää pitää joka päivä.Ei auta pelätä tulevaa,eikä märehtiä menneitä.Elämän syrjään taas kiinni kynsin hampain.Ei se ihan helppoa taas ole,mutta koskas elämä helppoa on kenelläkään.

 

  04.04.09.

    No,nyt auto alkaa olla pakattuna.Kyllä siinä onkin aika homma minunlaiselleni vajaakuntoiselle,kun sinne on vietävä petivaatteista lähtien.Niitä ei viitsi pitää autossa koko talvea.Täytyisi olla peruslämpö päällä.Vaatteiden kanssa on myös värkättävää,kun meillä täällä on jo kevät aika pitkällä ja tuolla Lapin perukoilla on vielä täysi talvi luulen mä.Meidän reissut  eivät ole tavanomaisia hiihtokeskus matkoja.Kyllä niitäkin käytetään,mutta etupäässä eletään kohtuullisen ankeissa oloissa.Autossa asumisessa on omat hyvätkin puolensa ja kun tänäpäivänä siinä on kaikki mukavuudetkin,tosin lilliputti koossa,niin mikä ettei.On yksi onnistumisen tunne,kun kotiin palattuaan huomaa,että taaskin selvittiin aikamoisesta haasteesta, vaikka ei niin priimaa olekkaan.Yhdessä kun toimitaan,niin onnistutaan.Aina sitä reissua odottaa,oli sitten kesä tai talvi.Jäidenlähtökin on nähty,vain kunnon ruska on enää näkemättä.Maaruska ainakin oli tosi "tulenpalava".Paljon punaista,keltaista,vihreää,ei sitä osaa sanoin kuvata,se täytyy nähdä.Kyllä Suomi on kaunis maa jokaisena vuodenaikana. Ei muuta kuin "hyvää,munarikasta Pääsiäistä"(vanha sanonta) kaikille sivuillani vieraileville.Kevättäkohti,vaikka kellon mukaan on jo kesäaika.

 

   18.04.09

No nyt on reissu taas tehtynä ja yksi kynnys jälleen kerran ylitetty.Jos nyt olisin antanut pelolle vallan,niin olisi ehkä helpompi tehdä se uudelleenkin.Oikeasti,mietitytti kyllä aikalailla,koska teho-osastolla olosta on kuitenkin niin vähän aikaa.Reissu onnistui hyvin,vaikka tällä kertaa jäi kummaltakin hiidot hiihtämättä.Pakkasta oli -30, ja lähes samantien lauhtui liki nollaan ja jopa vesisadettakin saatiin niskaamme.On tuo Lapin luonto nopea käänteissään.Lunta Savukosken ympäristössä metri tolkulla.Kulttuuria harrastettiin myös.Käytiin katsomassa paikallisen harrastajateatterin Rösölänperän Ruppanat esittämänä Saulaista Shakespearea "Tullakko vai eikö tulla".Oli hyvin sovitettu sen alueen ajankohtaisten asioiden ympärille.Myös poron kuivalihamarkkinoilla täytyy aina käydä. .Paluumatka sujui mallikkaasti,tultiin melkein kesämaahan,pohjoisen hankien keskeltä.Ei voi muuta kuin todeta että "on ihmeen hyvä kotiin tulla taas",vaikka reissusakin oli mukava olla,niin koti on kuitenkin koti.

 

 14.05.09

Pääsiäisestä päästiin,niin Vappukin vilahti ohi vikkelästi.Oltiin vähän "rilluttelemassa"yhdellä SFC-alueella,tosin simaa väkevämpää emme käyttäneet.Vähän tanssittiinkin olemattomilla taidoillamme.Mulla kun on papin-tai puujalat,kumpaakaan en tosin ole.Ulkoiltiin isolla porukalla,tavattiin tuttuja ja tutustuttiin uusiin ihmisiin.Aurinko paistoi tosi lämpimästi,koivut alkoivat jo vihertää järven rannalla,kaikenkaikkiaan mahtava kesäinen ilma.Usein vaan Vappuna näillä korkeuksilla on kylmää ja sataa räntää.Vaikka kesän alotus oli lämmin,niin nytpä sitä onkin kylmää.Aurinko kyllä paistaa,mutta on mahdottomia pohjoistuulia.Ei tahdo vaatteet pysyä päällä.-Joopa joo,vaikka tässä on menty tukka putkella jo kauan aikaa,niin taaskin lähdetään tuonne ruuhkasuomeen päin.Tämä kevät-aika on kaikenlaisten juhlien aikaa,niin iloisten kuin ikävien,surullistenkin.Täytyis tuolla ulkonakin touhuta vanhasta tottumuksesta.Kylvää juurikasvien siemenet ja istuttaa pari penkkiä perunaa.Mansikkamaa on kohtalaisessa kunnossa.Krookukset ovat  jo kukkineet ja nyt on narsissit komeimmillaan.Tulpaanit on tulossa,mutta nuo muutamat ruusut ovat kai paleltuneet.Ei ollut kuntoa syksyllä peitellä niitä.Äitienpäivä oli ja meni,on Helatorsta tulossa.Vanhan uskomuksen mukaan sanotaan,"jos on kylmä pikkukesä,niin isokesä on lämmin".Pikkukesä on helatorstaiviikko.Täytyy toivoa että sanonta toteutuu ja pitää huoli,että on heili Helluntaina tai muuten ei ole koko kesänä mitään.

 

26.7.09

 

Ompas aikaa kulunut kun olen täällä viimeksi seikkaillut.Tämä kesänaika on kovin kiireistä näin eläkeläiselläkin,tai siitäköhän se johtuukin? Kumminkin erilaiset juhlat ovat varastaneet suuren osan ajasta.Ne kaikki ovat olleet voimakkaasti koskettavia,varsinkin omien lastenlasten rippijuhlat,sekä kummilapsen tyttären Yo-juhla.On ollut serkkutapaamisia synttäreitä lasten syntymiä yms.mitäpä niitä tässä luettelemaan.Tämä pienviljelijän(kaikki kunnia oikeille pienviljelijöille)homma ottaa oman aikansa.Perunaa tulee, ja mansikkaa oikein paljon,vaikka sitä on vain muutama muutaman metrin penkki.Juurikasvit ja sensellaiset menivätkin sitten "pörpii"-.Jospa  se nyt alkaakin sitten loma-aika,ainakin näin on suunniteltu.Selvähän  se, että taas mäkäräsiten syötäväksi on suunnitelma. Auton nokka kohti pohjoista,ajankohta on vielä hiukan avoin.

    Kaikille blogini lukijoille oikein aurinkoista ja iloista kesän jatkoa.Itte olen jo "hyppykengässä" menossa kohti uusia juttuja ja nauttimaan pohjolan yöttömästä yöstä,vaikka taitaa sielläkin jo hiukan hämärtää keskiyöllä.

   Jos, ja kun vierailet täällä,niin laitatko vähän kommenttia tulemaan.Olisi mukava tietää käyko näitä mun kirjoitusharjotteluita kukaan katselemassa.Omasta mielestäni

ainakin oikeinkirjoitus on jonkin verran kehittynyt,omasta mielestäni.Ei jää niin paljon kumitettavaa.

 

i.9.09

On ollut pitkä,lämmin kesä.Tosin on tuullut melko kovaa.Tässä vähän kesän "kiireistä".Lähdettiin Savukoskelle 28pv ja siellä vierähti kolmatta viikkoa.Lähdettiin vesisateessa,mutta kun perille päästiin,niin aurinko paistoi ja kuumastiti.Meillä ei ole vielä koskaan ollut huonoa ilmaa pohjoisessa,vaikka vuosikymmeniä ollaan siellä ravattu.siellä oli myös nuoria ihmisiä.Sain istua nuoren naisen kanssa suon laidassa kauniilla mäntykankaalla.Mehän muuten parannettiin maailmaa,ja nyt se on hyvä.Juteltiin myös sytyjä syviä.Turha nuorisoa on sormella osoitella ja yleistää.Tyttö oli pohtinut tosi vaikeitakin asioita.Sai muori paljon uusia ajatuksia ja mietittävää.Itse en suolle(nevalle) pystynyt menemään,mutta miehet meni kuumalle suolle.Lakkoja(Lapin hilla)tuli aivan mukavasti,mutta kyllä ne siellä monena päivänä kävivätkin.Mäkäräisiä ei näkynyt,mutta varjele, kun päästiin Pyhätunturille,niin hertsileijaa.Söivät kumpaakin.Mulla oli hiusraja=hieno pata päässä niiden jäljitä,arvet vieläkin,toinen silmä ummessa.Miehellä myös silmä tukossa.Oltiin kuin nyrkkeilymatsin jäljiltä.Täytyyhän se joku palkka maksaa maistuvasta saaliistaan,Pyhältä  saatiin vielä pari sakoa mustikoita.Lapissa"nollattiin akut".Sitten olikin aika lähteä uudelleen ruuhkasuomeen,sivistyksen pariin.Liekö siellä sen kummemmin sivistynyt,tuskin.Myös Näsijärvi kutsui.On se vaan iso selkä,kun veneellä ajelee,ainakin mulle venepelkoiselle.Taas vaan tuli yksi kynnys ylitettyä.Nyt tällaisena harmaana,sateisena päivänä on mukava palata kaikkiin ihaniin kesämuistoihin,ja niitä on kyllä tältä kesältä paljon.Liekö tämä viimeinen kesä,kun on voitu pitää tällaista mahdotonta vauhtia yllä.Ei ole juuri kerennyt,kuin käydä pesemässä pyykki kotona ja taas menoksi.Jotkut vuodet vaan ruuhkautuvat tälläkin tavoin.Todettiin tuossa isännän kanssa,että paljon olen jaksanutkin,täytyy olla kunto kohonnut.Toivottavasti niin,vaikka yleensä tämä meikäläisten elämä on melkoista vuoristorataa.Olen onnekas,kun näin on,toivottavasti se jatkuu samalla tavoin.Elämää saappaat jaloissa niin kauan kun vähänkin kykenee.

 

Ruskan aikaa 14-23.09. 09

 

   Niin se vain on ettei ruska ole joka vuosi yhtä värikästä.Tänä vuonna pääväri oli keltainen ainakin pohjoisessa.Se loisti kuin pienet auringot tunturin havumetsän joukosta.Lehtipuisten teiden reunat oikein hehkuivat valoa.Kierrettiin ukon kanssa tunturi lappia.Pallaksen Palkaskero,Ylläksen Pirukuru ja vielä Levin lakikin tuli valloitettua.Taas on yksi mahdottomalta tuntunut haave toteutettu.Palkaskero oli vaikea,mutta Pirunkuru oli hirveä.Melkein pystysuoraa,rakkakivistä kurunreunaa ylös.Nyt täytyy sanoa,ettei mulla ole" kaikki kotona",oli se senverran uhkarohkea teko.Kyllä siitä selvisi,kun isäntä välillä työnsi peffasta ja välillä veti kädestä ja mulla oli neliveto päällä.Olis palannut puolesta välistä takasin,mutta minä en enää uskaltanut.Paremmalta tuntui kuitenkin kiivetä ylös.Pelkäsin,että alaspäin mennään peffamäkeä,kun kivi oli irtonaista,eikä jalka saanut pitävää alustaa.Askel ja metri kerrallaan päästiin ylös.Tunturin takarinne oli helppoa laskua.Sitä kautta haluaisin vielä nousta ylös.Vasta nyt on alkanut hirvittää,mitä kaikkea mun kyvyilläni olis voinut tapahtua.Onneksi ei sattunut mitään,mutta usein täytyi levähtää.Matka kesti kauan.Kuru oli niin kapea,ettei sinne olis edes helikopteri päässyt,jos olis jotain tapahtunut.Isäntä ei osaa vieläkään antaa itselleen anteeksi sitä,että noin vaaralliseen juttuun ryhdyttiin.Se oli mulle tosi tärkeä asia,tuntuu että tässä on kuitenkin ainakin ihmisen puolikas.Silti en suosittele edes nuorille ihmisille sitä.Heillä kun on kova kiire ja kunto,niin loukkaantumisia tapahtuu.Onneksi kuulimme siitä myöhemmin.Kuru kyllä narras meitä totaalisesti,kun näytti että tuon "nyppylän"jälkeen ollaan perillä,mutta kun niitä nyppylöitä tuli aina vaan uusia.Huh,huh.Ei todellakaan terveen järiki-ihmisenkään touhua,saati tällaisen tasapaino-ongelmaisen.Turha sitä on enää voivotella,tehty mikä tehty ja kun ei ainakaan vielä ole tullut isompia ongelmia.Millähän tästä kovapäisyydestään pääsisi eroon,tai onko se niin tarpeenkaan!!??? Me AVH-laiset tarvitaan tavallista suurempaa rohkeutta ja uskallusta,ei kuitenkaan tällaista rämäpäisyyttä.Tästä edes lupaan olla kuuliainen puolisolleni,oli se hänellekkin tosi kova reissu,kun täytyi pelätä vielä minunkin selviämisen puolesta.Että tällainen ruskareissu meillä oli.Kuitenkin,kaikenkaikkiaan IKIMUISTOINEN matka.

 

  15.12.-09.

    Syksyn pimeys alkaa väistyä nyt,kun on jo vähän lunta maassa.Heti valo lisääntyy.Joulu lähestyy ja kova vouhotus on käynnissä useimmilla.Meiläläisen joulu tulee,kun käytiin kuuntelemassa Kauneimmat Joululaulut.Tiedä onko silläkin rintamalla lama,kun väki oli vähentynyt roimasti.Ennen ei ole saanut istumapaikkaa,jos on viime minuuteilla mennyt.Nyt oli tilaa.Joulun valmistamisesta.Mulla tulee joulu,kun potkin isommat villakoirat sohvan alle,haukkukoot siellä.Kyllä ne räksyyttääkin.Kinkku uuniin ja kynttilät palamaan.Se on siinä,eikä ole yhtään väsynyt.No,Joulun pyhinä sitten sukkuloimme lasten luona.Saadaan viettää monta Joulua.Joulun jälkeen on sitten koko vuosi palautumis- aikaa,jotta silleen ja taas onkin uusi Joulu tulossa,jos Herra ja herrat suo. Nyky joulu mikään joulu ole,turhan krääsän perässä hyppäämistä.Puuttuu rauha ja lähimmäisenrakkaus,Toisin oli ennen,vaikka onha se niinkin,että aika kultaa muistot ja suodattaa ne vähemmän mukavat asiat pois.Lapsuuden Jouluista voisi kertoa vaikka kuinka ja paljon,olihan meitä kymmenen lasta pienessä pirtissä ihmettelemässä mm.Joulupukkia ja mistä se oli löytänyt samanlaisia nisupullia joita äiti oli leiponut ja isän tekemiä "puu kapistuksia".Silloin oli Joulu pienen pirti hämärässä.

 

  10.0.2010.

  Taas yksi vuosi vaihtunut ja joulu ohi.Se olikin sillälailla erilainen joulu,ettei suuremmin tullut vouhotettua ja stressattua,sitä näköjään oppii kun ikää tulee.Tytär on näköjään perinyt äitinsä roolin joulun rakentamisessa.Se oli vaan mukavaa aikaa,kun meille kokoontui jouluaattona ja joulupäivänä isovanhemmat ja osa molempien sisaruksista.Oli hienoa istua pitkään pöytään,syödä ja seurustella.Se oli niitä elämän ruuhkavuosien aikaa.Työssä oli kovasti kiirettä,mutta vapaa-aika oli sitten juhlan valmistelua ja se oli juhlaa se.Nyt ajan pyörä on pyörähtänyt kierroksen ympäri ja me ollaan niitä,jotka saavat olla vastaanottajina,mennä lapsen luota lapsen luo.Oli erilainen joulu siinäki mielessä,että enää tällä kertaa joulupukki tullut.Liekö osote hukkunut,vai lastenlapsetkin kasvaneet jo sen ajan ohi.Mietin usein,miksi varsinkin jouluksi täytyy koko koti kääntää ylös alaisin,komerotkin.Kukahan komerossa istuu?Samoin ruuan kanssa,sitä täytyy hamstrata,vai täytyykö? Aivan kuin sen saanti loppuis jouluun.Se on tapa nyt.Läheisyys ja yhteenkuuluvuuden tunne jää taka-alalle.Uskon ja toivon,että tämä uusi vuosikymmen on vielä parempi kuin mennyt oli.

27.3.2010

Nyt sitten alkaa taas kesäaika ja kelloja siirretään kesään päin.Vielä "on hanget korkeat nietokset"mutta kaippa kesä tulee ajallaan. Jouluksi koti käännettiin ylös alaisin ja taas Pääsiäiseksi sama temppu,vai täytyykö se olla niin? Taida olla tosi laiskantöhkeä,kun en jaksa harrastaa sellaista.Siivoan,kun siivoan ja jos olen sillä tuulella.Minusta on paljon muutakin tekemistä kuin luuturätin kanssa veivaamista.Ei,ei meillä ihan siivotontakaan ole,isäntä tarttuu imuriin jos on tarpeen,eikä kotia myllätä vieraiden tulon vuoksi.Vanha sanontakin sanoo,että koti elää tavallaan,vieraat kulkee ajallaan,mutta jos nyt kuitenkin alkasin potkia isompia villakoiria ovesta ulos.Vieköön tuuli ne mennessään.

 

 23.8.2010

Palauttelenpa tässä vähän talven tapahtumia ja kesän koitoksia.On ollut kohtalaisen vilkas vuosi.Hiihtelimme Pyhän maastossa.Sieltä löytyi latu tällaiselle pingviini hiihtäjällekkin. Hiihtokilometrejä kertyi jopa muutama kymmen.Sää suosi,satoi vettä ,mutta enimmäkseen paistoi.Pakkastakin jonkin verran.Savukoskella kolmenkymmenen pintaan ja muutaman päivän päästä satoi taas.Aikamoinen jojo-ilmiö koko reissun ajan.

 Nyt kesällä on reissailtu ylöjärven,kyrönlahden väliä.Kun masikat saatiin pakkaseen,niin eiku menoksi taas.Matka lappiin kalajoen kautta alkoi mahdottomassa helteessä.No,Saariselällä Ivalossa,Inarissa ja Savukoskella ei helteestä tiennyt mitään.Lämmintä ja aurinkoista oli,muttei sellaisi hellelukemia kuin täällä kotipuolessa oli ollut.Savukoskella isäntä yllätti.Juhlittiin meidän safiiri hääpäivää.Oli hankkinut "samppakalja"pullonkin,vaikka emme alkomaholia käytäkkään.Maljat kohotettiin ystäväperheen terassilla,korven kätkössä.Yllätys heillekkin.Alkaa jo lapsettaa,mutta miks pitäskään tulla aikuiseksi kun lapsenakin saa olla:) hilloja tuli ihan mukavast,en kehtaa kertoakkaan.Itsekkin pääsin nevan laitaan haistelemaan suon tuoksua.Ikävä kyllä,poimijahsi musta ei ole,mutta hyvä näinkin.Kotia palatessa Sodankylässä oli Venäjän metsäpalo savua oikein kunnolla ja haisi kitkerälle.Kemijärven paikkeilla tosi kova ukonilma.Se kesti vaikka kuinka kauan ja vettä tuli.Täytyi pysähtyä odottamaan sateen loppumista.Pysähdyksissä oli kaiken kokoisia autoja.En eläissäni ole moista myrskyä kokenut.Monenlaista matkalla sattui ja oli,mutta jälleen kerran on mukava kotiin tulla taas.

 3.9.2010

 Jälleen "muisteluita"

"Hullu mikä hullu",mutta kun tuo Lapintauti on iskenyt,niin kertokaa hyvät ihmiset siihen lääke.Taas lähdettiin syyskuun alkupuoliskolla kohti tuntureita.Kilpisjärvellä Saanan valloitusta.Multa jäi kesken,kun sinne on n.750 sataa rappusta.Kiipesin 430 rappua käsi isännän kädessä ,mutta siinä kohtaa jäin istumaan ja hän jatkoi rappuset ylös ja vielä lakeakin pitkin.Kyllä oli mahtava ruska ja Kilpisjärvi kimalteli auringon paisteessa.Tässä kohtaa täytyy sanoa että mulla on kyllä kohtalainen liikuntakyky,mutta täytyy kuitenkin asetta jotani rajoja itselleen,vaikka kuinka harmittaa.   Jatkoa seuraa muitten tuntureiden valloituksesta,niitä oli monta,mutta niitä kaikkia ei kavuttu päivässä eikä kahdessa,niin ei tätä kertomustakaan yhdellä kertaa,kirjoittaminen kun edelleen vaikeaa.Matka jatkuu mutkien kautta jälleen Pallakselle.Siellä oli vuorossa Taivaskeron laki,joka on 807m.Oli työtä ja tuskaa,että laki saavutettiin.Vielä jäi Laukukero käymättä.Ehkä sitten joskus...Tuli ylitettyä itsensä ja voimansa monessa kohtaa.Kesänkijärven laavulla taas tuttavuutta kuukkelin kanssa.Olikohan sama elukka,joka istui edelliskerralla kädelläni?:).heh,heh...Palailtiin Tornionjokivartta kotiinpäin.Olipahan komea ruska vielä palatessakin.Nyt on mahakin täynnä värien hehkua ja pää sekasin."Matkailu avartaa;) mutta kyllä on hyvä palata kotiin.Taas yksi vauhtikesä takana ajatuksella,kerranhan me vaan täällä eletään.

02.01.2011

Vähä tilinpäätöstä,niihä ne isot virmakki teköö ja mulla on tämmöne yhe ihimise virma ja soo mää.Ensiksi ,kersana opittu kiäli on jääny melekee kokonaa pois,se ku on nii vaikeeta kiriottaa ja puheestaki se om vähitelle kaonnu,mutta yritän kumminki.Viime vuasi mennä vilahti,ettå ei kerinny ku säikähtämää jotta nykkö se jo meni.Om me kyllä hypättyki .Kilipisjärveltä Inarii ja Helesinkii asti ja käikki muut hyppäämiset päälle.Juhuliaki o ollu ,ylioppilas juhulista häihin ja hautajaisii asti.Vuasia on täytetty ja muitaki juhulia om  viätetty.Talaviki ollu nii ku enne kersana. Pakkane paukkunu nurkissa ja lumi narskunu jala alla. Vähälaisesti siitä on ny alakutalavesta nauttinu,ku tua olo eioo nii häävi ollu,mutta  varmaa se tästä taas pykääntyy ku se vanaha tauti taas alakaa vaivaamaa.Se Lapintauti.  Eiköhä se liikkuminekin taas ala onnistua paremmin. Pitäs mennä yrittämää nuilla suksilla,mutta varmaa isäntä saa taas olla nosturina ku aina oon hangessa nenälläni,mutta viälä so nostanu mut pystyy ja sanoo jotta kyllä se siitä taas alakaa menemää. Pitää varnaa uskoa sitä.Ny o ollu nii kovia pakkasia jottei ny oo miäli pihalle tehenykkää ja taas on päiviä eessä vaikka kuinka palio ainaki alunakassa,se o sitte eriasia  kenellä o.Kummasti sitä vaa toivoo jotta omalla sakilla ainaki. Ihimine o sellane.Tämmöne tämä mu tilinpäätös ny o.Jää sitä vähä viiva allekki,ainaki mukavia muistoja ja tiatoisuus siitäki mite haurasta tämä elämä o. Se o ny sitte tilintarkastajie homma hyväksyykö ne tämä ja antaako ne vastuuvapauvven.Jonsei ne anna,nii sitte pitää pyytää niitä aina mukaa ku johonki lähetää. Nii ja ei se lottovoitto tänäkää vuanna mulle tullu,mutta oikei onnellista ja hyvää tätä loppuvuatta kaikille kaikesta hualimatta,kyllä se lottovoitto joskus tuloo ainaki jollekki. Ny ottaa nii lujille,että om parasta lopettaa "viälä hyvä sää aikana."Toiste taas lisää.

 

0903 2011.

Niin se on taas kesä lähestymässä.Tänään aurinko paistaa täydeltä terältä, ladut kutsuu hiihtäjiä,tällaista pingviinihiihtäjääkin. Kokeiltu on! Järven jäällä oli jonkinlainen latu ja tietenkin sitä piti yrittää hiihtää... Niin,taas on vaalikevät ja luvataan yheksä hyvää ja kymmenen kaunista. Ollaan niin höveliä että. Muistaisivat vaan mitä ovat lupailleet. Tämä hallituskausi ainakin on ollut yhtä pelleilyä.Tuntuu että tärkeimmiksi asioiksi ovat nousseet jotenkin joutavat asiat. Milloin on taisteltu teksitiviesteistä,hameenhelman pituudesta ja kaula-aukon koosta,häirinnästä.Käyty käräjiä "kohukirjasta",kaivettu lautakasoja,pengottu vaalirahoja. Missä välissä meidän valitsemat "työntekijät hoitavat työnsä" Ku en politiikasta paljon ymmärrä,niin tekis mieli sanoa että lomautetaan koko päättäjä porukka,tai ainakin puolet kerrallaan,niin sitä tehdään muillekkin työntekijöille. Tietenkin tuollaiset "joutavat" asiat on tärkeitä,mutta sittenkin. paljon olis korjattavaa .Ei saisi unohtaa lapsia,vanhuksia,vammaisia eikä työttömiä,ei mitään muutakaan kansanryhmää. Työttömyyskin ja terveys esim ovat harvoin oma valinta.Työpaikat katoaa yht`äkkiä alta niin minkäs teet. Siinäkin hommassa on valtio kovin aktiivinen,lopettamassa ja myymässä omia yrityksiään.Puhutaan vaan työvoimapulasta.Olis työpaikkoja mihin mennä.No,tästä nyt tuli tämmönen kannanotto.Muistetaan äänestää jokainen,varsinkin me naiset ja äänestetään omilla aivoilla.ei isännän,naapurin,eikä kenenkään muunkaan mielipiteen mukaan. Hyvä me naiset,meillä on äänioikeus,käytetään sitä!

 

 

17.05.2011

 

  Niin vaalitkin meni ja nyt sitten hallitus kokoon.Saas nähdä kauanko se kestää. Kiirettä on mullakin.Olen mennyt pää kolmatena jalkana tapahtumasta toiseen.Ukko on hyvä kaveri,hyppyyttää paikasta toiseen.Taitaa kiire johtua siitä kun nyt olen virallisesti vanhus,ainakin KELA sanoo niin kun on alkanut puhua vanhuuseläkkeestä.Saapi alkaa taas tuolta lapsuudesta,kun sanotaan että vanha saa taas  leikkiä.Silläköhän musta ei aikuista tullutkaan,kun olen aina leikkinyt.Aikuisuus tais jäädä väliin,jospa se tulis nyt kun "alkaa alusta"Olipa tämä uuden elämän opettelu melkoisen alusta alkamista.No,jokainen elämänvaihe on ollut omalla tavallaan hyvä,eikä sitä varmasti toisin eläisi,vaikka oikeesti alusta alkas.Nyt uteliaana vanhuksen elämään mukaan.Muistan ajan kun autoja ei vielä kovin paljon ollut ,niin lehdessä luki 50-vuotias vanhus jäi auton alle!Siihen aikaan viiskymppinen jo oli vanhus.Ei vanhana ja vanhuksena olo ole ollenkaan paha asia,päin vastoin.Ite olen ylpeä siitä ja kulen rinta rottingilla kun olen päässyt pitkän harppauksen ylöspäin elämän tikapuilla,monenlaista nähnyt ja mitä vielä tuleekaan.Tämä teknistynyt yhteiskunta on rakennettu oman elonkaareni aikana.Ei maaseudulla enää ajella hevosella,eikä mennä polkupyörillä mihinkään.On se kumma kun meillä "vanhoilla"nuo entisajat tuntuvat niin mukavilta,vaikka tänään kaikki on paljon helpompaa monessakin asiassa.Nyt vaan puuttuu lähimmäisen rakkautta ja toisista huolenpitoa.Ei ole enää aikaa sellaiseen,työnteko vie kaikki mehut niiltä joilla työtä on ja niiltä joilla ei työpaikkaa ole.Taistelu elämänpyörässä on kovaa,on ollut aina.

No nyt on kevät,luonto herää ja toivottavasti mulla ja muillakin mielikin piristyy

auringon myötä--.Tällä hetkellä sataa,tarpeeseen,pääsee möyrimään "tiluksiaan" :) sormet syyhyävät juurikasvimaan tekoon.Eipä tämä meikäläisen "viljely" kannata,eikä oo tarkoituskaan.Ompahan jotakin muutakin kekemistä,kuin istua ja pitkästyä.Ylös ,ulos ja lenkille,pyörillä sauvoilla jaloin.Kaikenlaisilla apuvälineillä.Kevätkesä on yksi kauneimmista vuodenajoista.Silloin luonto aivan pursuaa uutta elämää,iloitaan me itsekukin kesästä ja elämästä sellaisena kun se on,paistatellaan päivää ja nautitaan.Kyllä noita hyviäkin päiviä on,ainakin kun etsimällä etsii,huonot tulee etsimättäkin.Tämmöne kesän alotus :):)

 5.06.2011

Takana monta tosi tuulista,mutta aurinkoista päivää.Nyt on juurikasvien siemenet maassa samoin sipuli ja peruna.Mansikka alkaa hiljalleen kukkia. Nyt vois pitää lomaakin,mutta puuttuu lomarahan maksaja. ;) (: No joo,onpa tämä elämä jatkuvaa lomaa,puuttuu vaan rutiinit. Hyvin moni jopa kadehtii tätä,mutta voipi sitä hypätä näihin housuihin,tosin en toivo tätä kohtaloa kenellekkään.

 

 

26.07.2011

 

Taas takana yksi vuosi tätä uutta elämää.Väkisinkin aatos palaa niihin alkuaikoihin.Sieltä nousee mieleen erilaisia hajuja,ääniä,komentoja,tutkimuksia jne.Ne ovat sellaisia häivähdyksiä ja hyvä niin.Näköjään elämäänsä kelaa pala palalta ja aina kiitollisuus valtaa mielen kun tilanne on nyt se mikä on, aivan tyydyttävä,kunhan muistikin pelais kunnolla vielä muutaman vuoden. Vielä on monenlaista näkymätön hankaluutta,mutta ne on, ja seuraa mukana hamaan hautaan asti.Pääsin sittenkin vähäisin vaurioin,tai olisko se niin että on oppinut tämän uuden elämän pelisäännöt,vaikka kyllä mopo karkaa vieläkin käsistä ainakin joskus.Nyt on saanut nauttia aurinkoisesta kesästä ja kasvimaan tuotteista.Mansikat on pakkasessa,pieniä porkkanoita ja sipulia on jo nassuteltu.Mustikat on vielä metsässä ja karviaisetkin kypsyy.Näin elämä vaan kuljetta,vaiken niin priimaa olekkaan.Oon justiinsa sellanen kun pitääkin,tyytyväinen elämääni ja monenlaisiin uusiin haasteisiin.Nehän ne tekeekin elämän mielenkiintoiseksi.Vielä kun oppis elämään tässä hetkessä täysillä.Aika hyvin se sujuukin,mutta aina silloin tällöin on purnattava jostain,muuten elämä olis täydellistä ja täydellistä elämää,asiaa ei olekkaan ja mitä sellaisella tekiskään.Kun on myötä- laita-ja vastatuulta,niin se maistuu elämältä,ainakin mulle ja on mielenkiintoista.

 

 23.08.2011

Jälleen kerran koluttiin Lappia kesä- heinäkuun vaihteessa kolmatta viikkoa.Tällä kertaa vuorossa Ivalo,Inari,Utsjoki,Nuorgam,Tenojoki,jne.On se vaan kumma "tauti",lähdettävä on vaikka on miten pitkät ajomatkat.Vähän estelin,mutta isäntä sanoi että "kerran täällä vaan eletään, niin kauan mennään kun pystytään liikkumaan".Näinhän se tietenkin on ja mitä kuolemaa odottamaan,se tulee aikanaan sataprosenttisen varmasti.Joo`o, reissu onnistui hyvin,itikat eivät kiusanneet,lämmintä ja aurinkoa oli.En ole koskaan nähnyt niin hurjia määriä sopuleita.Niitä oli jokapaikassa.Tiellä oli paikoitellen kasapäin liistautuneita elukoita ja kun tunturissa kohtas,niin kyllä oli vihainen pieni elukka.Sähisi kuin isompikin olio.Inarista lähdettäessä oltiin läheltä piti tilanteessa,kun vastaantuleva auto ajoi porokolarin.Poro lensi kiepin ilmassa ja jalkoja lenteli sinne tänne.Ruho lensi hiuksenhienosti meidän tuulilasin yli.Pani miettimään kuinka hetkessä elämä voi katketa.Poro kuoli heti,ei ehtinyt kauan tuntea kipua.Minä ja moni muu "kivikkoista polkua" taivaltava ollaan täällä jatkoajalla,toisinkin voisi olla.Nautitaan niistä päivistä jotka eteen tulevat,iloitaan kun on ilon aika ja itketään sitten kun itkettää.Menneessä eläminen ja vaikertaminen kuluttaa ne vähäisetkin ilon pisarat.Niitäkin on,joskus niitä täytyy vaan hakemalla hakea.

 

18.11.11

Sumuista on,nenänpää melkin hukassa. No,löytyy onneksi tunnustelemalla.Oikeesti,kyllä tänä syksynä on satanut,mutta muutama päivä sitten näkyi kummallinen valoilmiö taivaalla.Se oli aurinko.Ei se vielä ole mädäntynyt,tykkää vaan olla piilossa.Melkein jo toivoo että tulis pikkusen kuuraa maahan ei olisi niin pimeää.

 

31.01.2012

Taas töpeksin,mutta sitkeästi uudelleen.Son niin,jotta vuodet vierii verkalleen,mutta mittari pyörii vimmatusti.Mitä siitä,tänään eletään,kehnosti,mutta eletään kumminkin.So nii jotta viimevuasi oli kuitenki  meleko hyvä vuasi,vaikka vähä tuliki kaikelaisia remppoja,mutta niitä tuloo.Tämäki vuasi alako vähä huanoissa merkissä,ku se alako sairaalareissulla.No joo, tässä taas oo vähä niiku uuve eessä,mutta eiköhä tämä tästä taas joteki alakuu lähe.Aurinkoki paistaa nii notta, ja hanki kimalteloo.O se kumma ku tua kersana käytetty kiäli ei meinaa onnistua,ei sitte millää.Ny tuli viaraita,jotta pitää mennä koneelta pois,jatkampa toiste lisää.Ei tässä ny nii kauheita oo tapahtunu.mutta pitää vaa yrittää "hoitaa" tätä kirijottamispualtaki,hitaasti ja vähä kerralaa.Jatkova seuraa joskus......:

 

25.03.2012

 

Se oli kellojen siirto viime yönä.Hyvä muistisääntö jotta aina kesään päin,eteen tai taakse.Onkohan tämä kääntely ny niin tähellistä hommaa ollenkaan?

Tuli taas tehtyä tavanomainen talvireissu lappiin.Nyt vaan liian aikaisessa vaiheessa ajatellen keväisiä ilmoja,mutta meitä oli siellä sukua reissussa ympäriLeviä.Sää suosi,oli aurinkoa,pakkasta ja yksi tosi tuulinen ja lumimyräkkäinen yö ja aamupäivä.As-autokin keinahteli,nimittäin tuulen puuskista :) Itekkin hiihtelin muutaman kilometrin Immeljärven jäällä,samoin Levijärveä Luvattuun maahan.Horjuvaa oli,mutta tulihan yritettyä ja toteutettuakin.Hyvä minä.Tänä päivänä sää on vaihdellut auringosta harmauteen ja lumisateeseen.Maaliskuu on tällaista se "kujat tukkii ja kaivot täyttää",niin varmaan nytkin.Sitten enskuun perästä onkin jo toukokuu ja luonto alkaa taas oikein pursuta uutta elämää.Näi tuo talvi vaan meni yhdessä luikauksessa,että silleen.

 

22.05.2012

 

Taitaa tästä kesä vihdoinkin tulla.Nyt paistaa aurinko siniseltä taivaalta,mutta tuuli on kylmä.Tänään pari penkkiä perunaa maahan.Nyt täytys alkaa möyrimään juurikasvi-ja salaatti maata.Mansikkapenkit on jo niin vanhoja,että niille ei kannata tehdä juuri mitään,ne on uusittava ennenkuin kunnon satoa saa.Ainahan voi suunnitella,eri asia tuleeko toteutettua---.Alkaa taas juhlakausi.On läheisten ja tuttavien lakkiaisia,valmistujais juhlia yms.Kukkarossa käy varsinainen pyörremyrsky.Lompsa alkaa kysellä, koska sillä on nimipäivä.Täytyy lohduttaa,että kuunvaihteessa,kun eläke tulee.:) heh,heh.Mukava tapahtuma on oma 50v rippijuhla.Olin niin kovapäinen että nyt täytyy kerrata.No joo.... Voispa tuon ajatella niinkin,että olen oikeesti taas rippikouluikäinen,  tuleehan  tästä uudenlaisen elämän alusta ja opettelusta tuotapikaa kuusitoista vuotta.Sama harakka sisältä kuin silloinkin.Kyllä sitä jo nyt täytyisi aikuistua!On se kyllä niinkin,jos vanhuutta ja kuolemaa alkaa kotona neljän seinän sisällä odottelemaan,niin ainakin minä, vilkas ihminen tuun" pöllöksi"sitä ennen.Meen aina mukaan kaikkeen mahdolliseen.Taidan olla liiankin rohkea ja rämäpäinen,mutta mihinkäs kissa karvoistaan pääsee,jaloilleen se tippuu.Minä en tipu jaloilleni,lyön vaan päätä seinään,enkä opi sittenkään.Siinähän sitten vanhenen mittarin mukaan,mitä tuosta sisikunnasta,antaa laukata vaan.:) D Tällä kertaa tällainen avautuminen.Nyt ulos aurinkoon!!! Lämmintä,aurinkoista kesää sinulle,teille jotka ootte näitä mun sivujani selailleet.Jättäkää joku puumerkki käynnistänne.Laskuri näyttää,että joku täällä vieraileekin,mutta ei "uskalla(kko) kommentoida.

 

22.01.2015

     Kokonaan unohtunut sivujeni ylläpito,mutta täytyy taas panna aivosolut vireeseen ja yrittää kaivaa jotain tuolta "korvaamattomalta kovalevyltä"On tapahtunut tosi paljon,mutta yritänpä saada jotain kasaan.On ollut hyviä,mukavia tapahtumia,mutta myös ikäviäkin.Aikajärjestys on mikä on,mutta mitä tuo haitannee.Höh,tähänkö tämä jäi.Kone alkoi tökkäilemään.No toisella kertaa,nyt kyllä potuttaa:( Vaivalla tänne pääsin,oli kirjautumiset unohtunut.No pääsimpä viimeinkin.Hyvä minä!Jatkuu  taas...

 

 


( Päivitetty: 22.01.2015 18:46 )

 - riitu | Kommentit (3)Kommentoi



©2017 Riitun sivut - suntuubi.com